taas on kulunut.päiviä.

 

obismia! yritän jäljittää muutamia hetkiä houreesta, joka on elämäni. elämäni, joka jakautuu myös tähän blogi-alteregoon!

viime viikolla tapahtui ensimmäinen tuotantopalaveri tuotannosta, joka tunnetaan tätänykyä projektinimellä MUSIKAALI ( kaikki alkoi ilain päältäkatsoen väliinpitämättömästä kalenterimuistiinpanosta moskva barissa). täytyy sanoa, että teakin opetusteatterin henki on lämmennyt sitten viime vuoden. johtajavaihdoksilla ollee osuutensa ryhmäpsykologian näyttäytyvyydessä ja ensisuhtautumisessa opiskelijoiden ideoihin. jokatapauksessa konferenssihuone 4:ssä vallitsi rakkaudellinen tunnelma.

moderni rakkaus säteilee mielestäni myös nykyisestä työryhmästä, joka on vaivalla yritetty saattaa yhteisten aikatauluskeemojeni ääreen: 

Ossi Koskelainen (O5) – ohjaaja/käsikirjoittaja; taiteellinen opinnäyte                
Antti Salminen -produktiodramaturgi                            
Heikki Rosti    – lavastaja                                            
Maija Louekari (TaiK)- “designer” 
Piia Rinne(TaiK) – pukusuunnittelu      
Petteri Mård – äänisuunnittelija
Hanna Käyhkö, Kimmo Modig (valosuunnittelijat) kourallinen yläasteikäisiä skeittareita Mikko Lammi(vier.)  -  miespääosa Cecile Orblin  – on mukana, mutta hyvin vähän (aikataulut ei toimi) Katja-Maria Taavitsainen (T) – naispääosa Echo Is Your Love – musiikkiEnsi-ilta ja esitykset vko 39, miel esityksien alkamisaika klo 20.30   
Budjetti : A-luokitus

 olen innoituksen vallassa ( vaikka aamut ovat yhä vaikeita ). lähdössä kahden viikon päästä lappiin kirjoitussapatille näkemään olemista ja tekstiä jota harjoitella esitystaidetta seuraavalle yleisölle.

seuraavassa vielä asioita, joita olen tuntunut ottavan vakavasti:  

twin peaks. sarja kokonaisuudessaan ja sarjan nerokas, timanttinen lopetusjakso.  jaksan ihailla agentti cooperin täyskäännöstä, sarjan hyvän ja pahan limittäytymistä. surrealistista relativismia.

nsk:n olemassaolo tässä maailmassa. rytisevä ja mahdottamasta konkretiaan ponnistava teoretisointi avant-garden kriisistä.

kollaasi. taiteessa ( tässä työssä sekoittuvina elementteinä näyttelijät, echo is your love sekä skeittarit ). elämässä ( ihmiset, eläimet, arkkitehtuuri, luonto ja kuinka ne kaikki sekoittuvat kokonaisuudessani nimeltään tietoisuus )

shakespeare. monitasoisuus, joka toimi jo elisabeth 1:n aikana. suosittelen ainakin a.burgessin elämänkertoja.

itsetehdyt naamarit.

ityphallos.. 

autistiset lapset.koreografinen kulttuuri. pääsemättömyys kielen taakse. miksi ihmisen tragedia pyritään aina löytämään kommunikaatio-ongelmista?   

ihmiskontaktien, kommunikaation aistittava rakkaudellisuus/rakkaudettomuus. olen herkistyneemmässä tilassa nykyään kuin teakin aloittaessani. onnettomuudekseni ja onnekseni. toivon usein, että teak mainostaisi itseään tutkimusretkenä rakkauden mahdollisuuteen ja että dramaturgi pärttyli rinteestä tulisi seuraava rehtori.

rock-kultturista: nick cave dokkari ( heroiinin suloisessa jälkilöylyssä kirjoitettu gates to the garden ). tunnustuksellinen, henkilöpalvova, vimmaisen nuoruuden epäapologeettisesti myöntävä, selvinnyt hullu, turhasta henkilökohtaisuusrunkkailusta objektiiviseen nerokkuuteen ankuroitunut, mukavanhatestamentillinen. kaikki, mitä me tarvitsemme ylevöityeksämme tunniksi kotisohvilla.

smashing pumpkinsin toivottavan pompöösi paluu ja todella kauniit settilistat, joita ahmin täältä kaukaa niitä kuulematta.

myös turku tekee paluuta sydämeeni.

—————————————-

tällä viikolla luvassa vielä tapaamisia katjamarian ja mikon kanssa. kirjoitan lisää miehestä ja naisesta sekä itsemurhan mahdollisuudesta pian. 

musiikki voi pelastaa allaolevan ihmisyyden

inspiroiva salaisuus!

mm. mikä tekee hyvän pornonäyttelijän?, ajatteli isä kristillisellä arkilomalla.

“maailmamme; sen tallustajien, minun kanssatallustajieni uhrautuva, mutta sattumalta, kuin unessa!!,  marttyyriudeksi kääntyvä eläytyminen liian vaativiin puhtaan seksuaalisuuden ideaaleihin, jotka valuvat yhteyteen puurokattiloista ja tämän kaltaisten perheaurinkolomien allaspuhdistamosta yhteiskunnan  unohdettua takin taskua hallitsevaan ihmisen luolamiesnaismäisyyteen,  sukupuolten välisen vihan, maailmaa (ehkä loppupeleissä! ) pyörittävän epäharmonian ylläpidon arkkitehtiin. ja joo, isä tuntee NYT, että arkkitehti on hyvin iloinen kun tämä puhdas, kylpytakitettu perheenisä painaa froteissaan maksullisen erotiikkakanavan päälle pienellä volyymilla muun perheen nukkuessa tässä maassa, jonka kieltä he eivät osaa( PAITSI tämä isäpappa osaa muutaman sanan hyvin [ kyllä ja ei ] ja suojelee perhettä totaalisen idiotismin päiväaaveilta). täällä ollaan. nyt. ja kun perhe on lataamassa huomisia nöyryytyksiä varten,niin noin se perheenisän mukana salakuljettama, ryttyyn lytistetty ja päivän pidoissa niin kaltoin kohdeltu luolamies vaatii kompleksisen päivän päätteeksi primääriä, psykologiatonta yötoimintaa ja yhteyttä tähän vaikeaan ihmiseen eli isään.

yhteiskunnan yöaikaa unohdettu takin tasku vaatii.  

Toisen huomioimista.

Loisen huomista.

(Heikki Helan parhaat -cd;n ja mainosplakaatonin on isä pakannut mukaan aurinkolomalle. myös muutaman TTT:n  julisteen… miksi?)

Päällä. Draivissa. kuin speden speleissä. myytissä. (nettialteregoni lunastamattomassa myytissä olen vapaa käyttämään niinkin suurta sanaa kuin myytti)  

onneksi televisiossa nyt esiintyvä hyvänlainen pornonäyttelijä on unohtanut Toisen tunteet. (on kontaktissa luolamiehensä kanssa.)

se on yöllinen puhdistavan ja likaavan osmoosissa toteutuva ristiriidan hetki. entropia? ..Manner!  

tähän satunnaisen isällisenä ajatusleikkinä, ikäänkuin omantunnon hyökkäyksenä tyttären mökille unohdetama chincilla. sen hetket. sen perulaiset huudot suomen yössä. sen hätäinen yhteys olemassaolon taiteeseen? sen mahdollisuus päätyä julisteeseen tytön seinälle. sen koko tarinan silloinen vaikuttamattomuus isään, joka katsoo nyt televisiota.  

+ isän aivoja vaivanneet keskinkertaiset filosofian opettajat. toisaalta isorintaiset, inspiroineet kotitalousopettajat. kyltymättömät konkreetit.  

 ++ läskin karaokeportsarin silmäkulmaan tatuoitu kyynel. pelon hetket opsikelijakaupungissa. yhteiskuntaamme liian ison pään ( SE on HULLU, RIKOLLINEN pää ) kupeeseen tatuoidun kyyneleen solariumruskettuneet (hän on kai löytänyt vihaa kanavoivia vapaa-ajan viettotapoja? ) kertomukset vankilan biseksuaalisista öistä. vartijan ja vangitun struktuureista. hullujenhuoneiden lukkosépistä. keltaisista resonoivista siemenistä.  kuinka heteroisä nyt noita jaksaisi (polttareiden jälkeen) ?  

mukarajuuden vaatimus nyt isässä. muilla hotelliasiakkailla; heilläkin: muutama menestyvä entinen koulutoveri. pakottava tarve purkaa työviikon kihinä juopotteluun. sisätauteihin kuoleva suku. maailmallinen, jopa klassinen yksinjäämisen kokemus. kontaktin haku mitä moninaisimmin modernisoiduin keinoin. rahan haju Siinä. lapsen lapsellinen masennus. viaton ja vilpitön aikuisten imitointi. vakavahko aikuisten ihmisten imitointi,assimilointi, joka johti itsen kadottamisen ja oikean masennuksen porteille. oikea masennus. debyyttikirja. epätovoiisuudessaan ratkiriemukas esikoisteos taiteen filosofiasta. 

P.S.

keskinkertaisesti kaikuva huone täynnä modernin kokeilevan kuvataiteen klassikoita kopioina. yleisön taju siitä, että nämä esiintyjät eivät ole ihan tavalisia ihmisiä. hehän ovat diivoja! , mutta sorkkivat upeilla käsillään meidän tavallisuutta, vittu! jaa ettäköettä me katsojina voisimme olla parempia ihmisiä jos pitäytyisimme pois AAttelemasta hedonismiamme edes tänään? vittuun agitprop. antakaa mulle transrealismia!

enää siellä täällä murtuneen näköisiä ( portugali-albania etc.) ihmisiä juhlimassa kuin juhlitaan mielikuvissamme pariisin nuorista bopoista. myös muutama musta pariskunta tanssimassa todella energisesti 50 centin candy shoppia.outo voimapiirien korrelointi. yksi musta kehonrakentaja itkee lohduttomasti. tarina vailla loppua.    

kaikissa maailman kansalaisissa asuu lahjakas pornonäyttelijä, kakisee isä viimein ja saa kehäpäätelmän pieneen kirjaseensa valmiiksi.

luetko vielä?

sillä jos tähän upeaan käsikirjoitukseen vielä olisi kaksi valosuunnittelijaa. toinen miesuhrin maailman valo (opettaja, suurmies, filosofi, taiteilija ), toinen sukupuoleensa sotkeutuneen naisen valo ( huora, madonna, pyhimys ). molemmat lokerot sykkisivät täynnä lokeroimattomia, kipeän aktiivisia yksityiskohtia.

Kirjailijan elämänpaloja kannibaalisesti mutustellen ja suolapähkinöitä jauhaen hahmottelen tunnelmaketjuja ja erilaisia näyttämövoimia ihmistyhjyyksien peitoksi ja paljastamiseksi. Täällä taidekouluapatia ei vaivaa, vaikka yliopistokyräys onkin se jokapäiväinen musta leipä. Byrokraatit levittävät rustoiset siipensä yläkoulun käytävillä ja raakkuvat akatemian pihalla työntyviä esikkoja, jotka on istutettu tarkkaan kuin matemaattiset algoritmit. Puutarha on toisaalla, se on palanut, mutta Nihilia (sillä hän on myös naishenkilö) levittää sen tuhkat näyttämölle, hieroo sillä reitensä mustanharmaiksi ja alkaa etsiä kehonsa sisältä viimeistä avantgardekasvainta. Se valuu jaloviinaa kuin enkelin kainalo. Syttyy tuleen, kasvaa. Tihkuu.

Ajattelen yhtä opettajalle korvamerkittyä kohtausta, “Teknisen työn tuntia”. Nimittäin: kolmannella luokalla oksensin puutyötunnilla silkasta kauhusta ja suorituspaineesta hiomalaikan viereen. Tämä on totta ja yksi perimmäisen häpeäni kiintopiste. Siksi jos minä päätän, lavalle on saatava vähintään pylväsporakone. Se täytyy myös voida käynnistää. Silloin kitaradronevalli räjähtää pauhaamaan, ja opettaja kokee heikkoutensa kasvavan, maskuliininen porakonepenetraatio lähtee käsistä, ja siinä on monologin, siis vieläpä “poranreikämonologin” (PRM) paikka.

Entä jos Opettaja on kyttyräselkä, joka selässään kantaa jo naisenruumista? Tai kyttyräpää? Kyttyräkantapää? Meidän täytyy keksiä myös uusia ruumiita, jotta sen sisällä pesivän mielikuvituksen väri saadaan vaihtumaan…

suomalaisen potretin mahdollisuudet/kadonnut

banaaleita

euroviisuorgasmin jälkeinen tyhjyyden tunne on vain tajuttava yksin kotona laptopin kanssa. hannaanhan ei uskonut hän itse eikä kukaan muukaan eurooppalainen. ruotsalaisten 12 pistettä olivat tiedostavan kansan julma pila.

espoolaisen perheensä mahdottomuutta itkevät goottiestetikalla ja pahuuden teemastolla flirttailevat teinitytöt tekevät nyt katumusharjoituksiaan julki. joutuvat ehkä tarkkiksille.

 suomalaisten jääkiekkofanien kehollinen jäykkyys ja ilottomuus painii samassa taiteen sarjassa. tarja halosen neurasteesinen nousu seisomaan kulttuuriministerin ja takuusovinistisen jääkekkoeliitin keskellä on huvittavin yksityiskohta minun päivässäni… mitä minulle tapahtuu?  

 kuvataideakatemian lopputyönäyttelyiden vastaanottokokemukset täynnä pieniä pettymyksen kokemuksia. oman itsen turhaumaa, itsen/muiden seksuaalista turhaumaa,  yhteiskuntaturhaumaa aika perinteisillä metodeilla, esittävästi ylöspantuina kevääseen. Moassa olin myös ja siinä tungoksessa ( avajaiset, nuo egomaanisuuden agorat )kykenin sentään pysähtymään muutaman teoksen ääreen. avajaisvieraiden tönimiset otin vastaan vieraantuneena nykytaidekokemuksena. latentin vihan purkautuvana kakofonisena kosketussinfoniana, joka tukenee huippuyliopisto-tason saavuttamista. siellä seassa marsalkka Sotamaa puhuu kannattajilleen, tapahtuu medialabin pikkukivojen kamerakännykkävelhojen ja merkkiensä alle islamilaisesti vuorattujen tekstiilisuunnittelijoiden musta messu. taidekokemus lilluu suolatikkujen nanosekunttisuolaisuudessa.

reddressissä tosin oli voimaa. se tapahtuu designmuseossa, beibit! oopperadiivalle suunniteltu groteskeissa mitoissa maailman haltuunottava punainen puku, jonka päällä yleisö voi levätä ja vastaanottaa diivan jumalallisen antaumuksen. laskos, joka nostattaa. tämän univeraaliutta hehkuvan teoksen on suunnitellut aamu song. korealainen nimi toimii suomessa. aistin ajattelua taiteen rakentavan kokemuksellisuuden puolesta. yhteisön hyvää ajavat diivat ovat maailmassamme suotavia.   

helsinkini diivoista arvostan nyt:

samettijeesusnaista,  jumalan hullua. toissapäivänä narikkatorilla upea antautuminen viisuturistien silmille kahden selkeästi itsetehdyn, punaisen jeesuslipun kanssa. pukuvalinta synkronoi lippujen kanssa..tottakai tämä vapautuminen herätti järjestysmiesten pelon suomen kansallisen, puhtoisen maineen tahrautumisesta ja samettijeesusnainen sai luvan poistua.

marko brummeria, rauha hänen mielelleen ja taidetapahtumien avajaisille.

ateneumin kattilaelämäntaiteilijaa.

——————————————–

new yorkissa eli aikoinaan myös jean-michel basquiat, joka keksi jo kaiken:

“I don’t think about art when I’m working. I try to think about life.”

ja sen varjolla nykyinen nihilia-ryhmä pyrkii yhdistämään lonkeronsa tiistai-iltana coronassa.

  

tampere

kirjoittajien kohtaaminen; vakava, yhteisöllishedonistinen virta, johti kohtaussuunnitelmiin. seuraavassa hyvin alustava kohtauslista. ajatelkaa! :

 opettaja, luokanvalvoja, mikko:

1. postiivisen onfrayläinen aamunavaus

2.negatiivisen nihilistinen bilogian/uskonnontunti

3. kehollinen, autistinen yhditetty puutyön/yhteiskuntaopin tunti

4. heikon ajattelun (G.Vattimo etc.) sävyttämä äidinkielen tunti

5.käänteisen onfrayläinen ( tuonpuoleinen, ei NYT-hetkessä oleva) “itsemurha”viesti

striptease-taiteilija, karaoke-emäntä, stand-up koomikko, katja-maria.

1.mytomaaninen vyörytys, itsen ja kuvitteellisesti kohdattujen suurmiesten romantisointi. karaokea!

2.aforismein idealisoitu itse, stand-up ehjästä ihmisestä (jota hän ei ole).

3. strip-tease -kehollisuus. sen hiljentävä vaikutus. pyhyyden ja turhuuden vuoropuhelu.

4.riisuttu itse. mitä on mytomaanisen, kaikennähneen kuoren takana ?

kuolleisuutensa tajunneiden rippikoppi; syvä nihilistisen uskonnollisuuden kokemus.muun maailman poissulkeminen. protagonistien klassisuudella flirttaileva vastakulttuurinen rakkaus. heidän transsukupuolisuutensa piste.

blink & co

odotan  ;

kokonaista ekokanaa tamperelaisessa tehdashallissa ilmestyväksi.

ikuiskestoista hellyttävästi kellastunutta saippuaa, joka sattuu kiinnostavasti silmiin kylpyhuoneen itkuissa

fellinin uutta tulemista.aivojeni antiikkista raiskausta.suomalaisen lihattomuuden ja kehottomuuden kulttuurin häpäisyeleitä.

lynch-elokuvien salinäytäntöjä orionissa. viritteisiä treffejä onnettoman muukalaisen kanssa.

blonde redheadin 23-levyn ensimmäistä kuulemiskertaa, paluuta 4AD-palvontaan.

että parkkipirkot lopettavat jurnuttamisen ikkunani alla (nyt jo toinen partio tänään). se on väärää, kontrollin palveluksessa toimivaa kehtoonsa keski-ikäistnyttä punaisuutta.

että kukaan ei enää versioisi huomenna hän tulee´ta tutkimuksellisin tai taiteellisin tavoittein. se on vanhan a-g:n turhaa vemppausta ja parempi on varmasti tehdä tähän maailmaan röstiperunoita ja kaalikääryleitä rakkaan,vihatun ihmisen kanssa .

VÄS:n muuttoa helsinkiin…vihdoin teatterin visuaalinen velipuoli saa suomessa nostetta ja kaivattua läheisyyttä ullakolta, jonne se on suljettu.

echo is your love-tapaamista n.kahden tunnin päästä. uusia olemisen muotoja silmilleni ja korvilleni kolassa.

toisaalta, koin jo;

sen, että elämme kokemisen kulttuurissa ja unohdamme pysähtyä greenpeace/unicef/helsinkimissio/wwf -katupartioiden ääreen siinä viimassa, kun säntäämme uuteen hiilidioksidikokemukseen.

sen että rakastan kokemuksellisuutta. tänään katja-marian demossa 532:ssa. istuin muovituolilla tanssisalin reunustalla ja tilaa määritteli ensin duetto ja sen jälkeen trio. duetto haki rakenteensa keveydestä ja parisuhderomantiikka (melkein Regina-lehti -henkisestä) kuvastosta, trio oli monimutkaisempi ja miksasi olemista, tanssisooloja, puhetta ja äänihäirintää. tilanteet oisi voinut viedä ´varmasti pidemmälle/syvemmälle, mutta tilanteiden rubikin kuutiona ja nopeiden  asenne/kehollisuusvaihtojen leikkinä trio oli mielestäni onnistunut.

että pidän ristiriitaisella tavalla myöhään heräämisestä, uneliaasta ihmisyydestä.. tänään tajusin olevani kunnolla heräämisen tunnossa vasta kolmen pintaan. kun ravasin töölönlahdella ja kohtasin tutun aktivistikirpputorikyltin. tajuaa, että jos päivä alkaa kunnolla näin myöhään, niin ohittaa länsimaisen työmoraalin aikasidonnaisuutta ja tulee olemaan valpas yön päivääherkemmille spektiolle. silti jotain sisäänrakennetun protestanttista katumusrefleksiä lähtee helposti päälle, jos herää esim. yhdeltätoista aamupäivällä. kun ei ollut se aikainen mato, joka joutui ahneen naakan suuhun. kun kädet ovat yhä ne nukkaiset, lappalaisten kalastajien tuomitsemat taiteilijan kädet.

Että kokemisen kulttuuri ( jopa lappalaisten kalastajien) suuntaa paljon vihaa muuttuvaa ihmistä kohtaan. ajattele pienen kylän transsukupuolista, ajattele suuren kylän transsukupuolista. psyykeistä säteilevän negaation määrä ollee kilpailukykyinen. suuressa kylässä se hukkuu yleiseen hahmottomuuteen, luonnon poissaoloon ja kaupunkiarkkitehtuurin apatiaan vain helpommin.

stay tuned

sibelius ja lokki; mina loy ja simpanssi. kaikki halaavat esplanaadin slaavilaisessa sateessa puhdistuen taiteilijamyyteistään. hyväksyen ullanlinnan yksilöllisen piquenique-politiikan ainoana oikeana tapana astua kesään.  

tapaan sattumalta euroviisumenusta nauttivia antiunicafeilijoita, jotka eivät kadu manifestinsa kaatumista kermakastikkeiseen hirveen.

itse huomaan häpeäväni tunnelmaa, johon sinänsä ansiokas euromayday loppui. mielipiteettömän seksistiseen kakofoniaan huvilateltan hylyllä. tanssin minäkin siellä, se on myönnettävä. sitten ajelehdin om´pun eteen jossa nuori mies uhitteli virkavallalle.

kokea samanaikaista huojennusta ja epätoivoa kun anarkistia viedään. se en ole nyt minä-se voisi olla minä jos tilanne olisi ollut agendan sytyttäjänä.sisäinen kaipuuni on selliin. naurettavan karnevaalini kurinpalautukseen. kertoa heidän korvilleen, kuinka vanhahtavan formalistista  heidän isällisyytensä on. kuinka poissa mistään vapauden kontekstista heidän dominokuiskauksensa on.

“hidastakaa”, sanoi jokainen riviin seisotettu kypäräpää jokaiselle riviin seisotetulle kypäräpäälle kampin torilta tokoinlahteen. voiko tuollainen huolella sisäistetty robotiikka olla muuta kuin syvän märehtivän ihmisyyden kuvastoa. ? mayerholdkin, tuo teatterin lokakuu, näki sen ja tuli lahdatuksi. transrealismin vastuu kantaa kaikella isättömyydellään hänestä huolta.

näin unta, että esiinnyin freestyleRap-jameissa ja freestyleni oli verta vuotava nenäni. tämä kuva antoi minulle voimaa tilata pianonvirittäjä pelastamaan minut atonaalisuudeltani. pianonvirittäjä on tosin tänään kiinni hienoston flyygelissä eikä halua tulla luokseni ylitöihin. mennee ensi viikkoon, kunnes kuulauden musiikki tuhoaa sonic youthin b-puolet huoneustostani. eitä ennen ehtii toki käydä tampereen valiumlandiassa tunkeutumassa vaahtokarkkitiirikoin haulitornin peyoteportaikkoon.